1) Minusta, jos lapsella selvästi on vakava synnynnäinen sairaus, joka tekee vähänkään siedettävän elämän mahdottomaksi.
2) Ei. Ehdotuksessa myös vanhempien ja kahden lääkärin pitää hyväksyä.
3) Ihmisarvoa kunnioittava.
Tämä on silti vaikea aihe, kun on selvempiä ja sitten vähemmän selviä tapauksia. Selvempiä ovat erittäin vakavat synnynnäiset vammat, varmasti lyhyt odotettava elämä ja selvät kovat kivut, joihin ei ole hoitoa.
Epäselvempää on, jos kyse ei ole selvästä fyysisestä vammasta tai varsinaisesta kivusta, vaan masennuksesta, ahdistuksesta tai vastaavasta. Niitä on hyvin vaikea arvioida ulkoa päin, onko kyse todellisesta tuskasta vai ennemmin ymmärryksen ja myötätunnon hakemisesta kokemuksista. Itse olen joskus saanut lyhyehköjä vivahduksia tuntemuksista, joiden sietäminen pitkään olisi mahdotonta.
Vaikeaa on myös, että lääkärit alkavat näissä tilanteissa helposti näkemään jotain kuvitelmia ja väärinkäyttämään valtaansa. Nytkin lääkärit saattavat suorastaan painostaa hoitotahtoa omaisilta, kun ovat tavanneet vanhuksen joskus nopeasti ja katsoneet, että tuntee tämän paremmin kuin oma perhe, ja kuolema on vanhuksen "etu".