Uuspakanuuden ja luonnonuskontojen etiikka

Huomautus: Allaolevat näkemykset ovat omiani, ja henkilökohtaisilla näkemyksillänikin on taipumusta muuttua varsin usein (toivon mukaan). Jos tästä tekstistä löytyy asiavirheitä, tai olen mielestänne tehnyt jonkin loogisen virheen, tms., niin kertokaa asiasta. Negatiivinen kritiikki on kaikkein tervetulleinta - Marko Grönroos (magi@iki.fi)

Etiikassa katsotaan olevan kyse "oikean" ja "väärän" tarkastelusta ja erottamisesta toisistaan, ja edelleen "hyvän" ja "pahan" erottamisesta.

Mitä on hyvä? Uuspakanauskonnoissa ei nähdä yliluonnollisia eettisiä auktoriteettejä tai absoluuttista etiikkaa, joten pidämme hyvää vain suhteellisena käsitteenä kunkin tarkastelijan henkiselle ja fyysiselle säilymiselle ja hyvinvoinnille. Toisinaan ''paha'' on vain välttämätön paha, joka auttaa ihmislajia kehittymään; sellaisena se ei itsessään ole niin kovin paha.

Uskonnollista humanismia

Uuspakanauskontojen etiikka ei perustu millekään ''taivaasta saaduille'' säännöille. Me ihmiset emme elä missään johonkin myyttiin perustuvassa ''perisynnissä'', eikä meillä ole mitään velvollisuutta mitään yliluonnollista olentoa kohtaan.

Meillä on velvollisuus vain itseämme, sekä muita kanssaihmisiä ja ympäristöämme kohtaan. Uuspakanuuden etiikka on ihmisten omista haluista, tarpeista ja maallisista arvoista muotoutuvana siten ensisijaisesti humanistista etiikkaa ^(*), joka kannustaa hyveiden tavoitteluun.

(*) Tarkoitan tässä nimenomaan humanistista etiikkaa, en humanismia laajemmassa maailmankatsomuksen merkityksessä, johon etiikan lisäksi liittyy myös esimerkiksi materialistinen maailmankuva. Toisaalta en nyt tarkoita, että maailmankatsomuksellinen humanismi olisi ristiriidassa uuspakanuuden kanssa; päinvastoin, ne voivat sulautua hyvin yhteen. (Kts. myös Suomen humanistiliitto ry, Religious humanism)

Humanistista etiikkaa voi olla hyvin monenlaista - ihmisyhteisön halujen ja tarpeiden yhteensovittamiselle on monta ratkaisua. Kaikki humanistinen etiikka ei siten nimestään huolimatta ole välttämättä ''humaania'', mikäli yhteensovittaminen tehdään joidenkuiden kannalta ikävästi. Kaikkiin kysymyksiin ja ongelmiin ei siis heti löydy yksiselitteistä vastausta eikä suoraa tietä onnelaan, mutta se on väistämätöntä.

Uskonto ei siis välttämättä sanele juurikaan uuspakanauskontojen jäsenten henkilökohtaista etiikkaa. Näin on erityisesti wiccassa, jossa ei ole mitään taivaallista eettistä auktoriteettiä. Yksityisillä ihmisillä saattaa olla erilaisia eettisiä näkemyksiä, mutta uskonnossa itsessään ei siis välttämättä ole mitään etiikkaa. Se yksinkertaisesti kuuluu sen ulkopuolelle, aivan samoin kuin sekulaarihumanistinen etiikka on materialistisesta maailmankuvasta erillinen asia, ei siihen kuuluva.

Tämän pohdinnan uuspakanuuden etiikasta voisi siten enimmäkseen päättää tähän. Humanistinen etiikka on kuitenkin kuori, joka voidaan sovittaa uskonnon päälle ja sitoa siihen vertauskuvin ja symbolein. Jotkin eettiset järjestelmät sopivat humanistisiin uuspakanauskontoihin paremmin kuin toiset.

Sen lisäksi monet uuspakanoiksi itseään kutsuvatkin uskovat yliluonnollisiin olentoihin ja voimiin, joilta saavat eettiset sääntönsä. Asia ei siten aivan kaikilla uuspakanoillakaan ole niin yksinkertainen.

Vs kristillinen etiikka

Miten uuspakanauskontojen etiikka sitten eroaa kristillisestä etiikasta? Se on lähtöisin maailmankuvasta, jossa ei ole mitään ulkopuolista jumalaa, joka olisi tehnyt ihmisestä "luomakunnan herran". Panteismissa ja esimerkiksi wiccassa maailma on yhtä kuin Jumala/tar, ei mitään erillistä. Tämän kokonaisuuden osina meidän voi kannattaa olla kiltti niitä muita osia kohtaan. Ne muut osat kun ovat osa itseämme. Raamatun Jeesuskin yritti tätä lähimmäisenrakkaus-juttua viedä läpi (tosin ei ympäröivää luontoa kohtaan), mutta valitettavasti se perusajatus on niin monelta kristityltä hukkunut.

Emme myöskään kuvittele minkään yliluonnollisen olennon jonain päivänä pelastavan sielujamme kuolleelta planeetalta, tai että kaikki kärsimys olisi vain rangaistusta jostain älyttömästä perisynnistä. Paatoksellisesti sanottuna: maailma on sellainen kuin millaiseksi sen teemme.

Perussäännöt

Etiikasta ei uuspakanuudessa ole mitään kovin monimutkaisia säännöstöjä. Perussääntönä on usein wiccasta lainattu sääntö (nk. Wiccan Rede):

"Tee kuten tahdot, kunhan et vahingoita ketään."

Säännössä "ketään" viittaa myös tekijään itseensä. Eettisenä sääntönä tämä on tietysti naiivin yksinkertainen, eikä riitä alkuunkaan monimutkaisempien ongelmien käsittelyyn. Eettiset kysymykset ovat usein vaikeita, mutta meidän pitää vain hyväksyä se tosiasiana, eikä jumittua mihinkään liian jäykkiin keinotekoisiin sääntöihin.

Tämän "vahingoita ketään"-säännön voidaan katsoa tarkoittavan monia eri asioita ja tasoja.

• Laajimmassa muodossaan sillä voidaan tarkoittaa kaikkia elämän asioita, mutta tällöin sille on hyvin vaikea löytää uskonnollista perustelua, sillä sitä ei ole kirjoitettu mihinkään pyhään kirjaan eikä sitä ole löydettävissä mistään "tähtiin kirjoitettuna".

• Se voidaan nähdä hyvänä humanistisen etiikan ilmauksena, joka siten toimii sääntönä ihmisten väliselle toiminnalle. Humanistinen etiikka ei kuitenkaan ole sitoutunut mihinkään uskontoon, joten tällöin myöskään sääntö ei varsinaisesti liity mihinkään uuspakanauskontoon.

• Uusnoituudessa eli wiccassa sillä voidaan tarkoittaa sitä, mitä tekoja uskonnon perusteella voidaan tehdä; se toimii rajana, joka estää esimerkiksi kärsimysten aiheuttamisen muille ihmisille henkivoimien sanelemana. Uskonto ei saa koskaan olla niin tärkeä asia, että sen perusteella saisi rikkoa normaaleja sosiaalisia sääntöjä.

• ''Vahingoita ketään''-säännöllä voidaan tarkoittaa myös vain sitä, mihin asioihin ''magiaa'' saa käyttää uusnoituudessa.

• Se voidaan nähdä myös yhteisön sisäisen kanssakäymisen sääntönä.

''Kolminkertaisen paluun laki''

Varsin yleinen uskomus kuuluu: "Jokainen hyvä ja paha teko palautuu takaisin, kolminkertaisena." Tällä ei sinällään ole mitään mystistä merkitystä, muuta kuin että virheet kostautuvat.

Kostautuminen ei kuitenkaan yleensä tule esille siinä mitä asioita saa aikaiseksi jokapäiväisessä elämässä; kenties useimmiten päinvastoin. Rikollinen saa omaisuutta - jos ei jää kiinni. Muita ihmisiä hyväkseen käyttävä saa usein tahtomansa, eikä yleensä jää edes kiinni.

Ongelmana muiden ihmisten huonossa kohtelussa on - jäi siitä kiinni tai ei - että niin tehdessämme oma mielemme lukkiutuu väärille urille. Mielemme yrittää automaattisesti sovittaa maailmankuvaansa virheellisiin tekoihimme soveltuviksi. Tämä tunnetaan psykologiassa kognitiivisen dissonanssin periaatteena, joka on hyvin tärkeä ja keskeinen.

Ristiriita omien tekojen ja intuitiivisen etiikan välillä synnyttää henkisen ristiriidan, jonka henkilö tiedostamattaan pyrkii poistamaan, keksimällä selityksiä ja välttämällä ristiriidan osoittavaa informaatiota. Keksitään uusia, yli-yksinkertaistavia eettisiä sääntöjä, tai siis tarkemmin sanoen poistetaan etiikka tekemällä siihen jatkuvasti ad hoc -muutoksia, eli sellaisia jotka sopivat itselle juuri kussakin tilanteessa.

Tämä johtaa vähitellen henkiseen sokeutumiseen, joka oli ehkä juuri se asia mitä koko uskonnolla tai filosofialla haluttiin välttää.

Kaikenlainen irstailu kuitenkin lienee yleistä pakanoille?

Siitä, että valtauskontojen yliluonnollisia jumalia ei ole olemassa, seuraa että niiden eettiset säännöt eivät myöskään ole minkään jumalan antamia. Onko näiden uskontojen etiikka siis myös täysin järjetöntä?

Kyseiset uskonnot ovat saavuttaneet suosiota paljolti sen vuoksi, että ne ovat yhteensopivia ihmisten oman etiikan, halujen ja tarpeiden kanssa. Ihmisten haluissa ja tarpeissa taas ei ole mitään yliluonnollista. Perinteisten uskontojen etiikka on siten humanistista etiikkaa, vaikka he eivät itse sitä myöntäisikään.

Tällöin moraalisääntöjä ei pidä hylätä vain koska ne on kirjoitettu valtauskontojen pyhiin lakeihin. Tärkeää on niiden ajattelu omilla aivoilla, mutta ottaen kuitenkin huomioon sen, että emme välttämättä tiedä kaikkia eettisten sääntöjen perusteita. Vaikka kukaan koko maailmassa ei osaisi kertoa perusteita jollekin säännölle, sellaiset saattavat kuitenkin olla olemassa. Harvoin me ihmiset ymmärrämme omia toimiamme ja tunteitamme, vaikka kuinka kuvittelisimme. Perusteita on silti hyvä vaatia - edes kohtuudella.

Kaikki eri uskontojen ja elämänkatsomusten moraaliset säännöt, ohjeet ja elämäntavat ovat siis myös luonnonuskontojen ja uuspakanauskontojen käytössä.

Suurin osa pakanoista varmasti hyväksyy Raamatunkin kymmenestä käskystä yhdeksän (ensimmäistä lukuunottamatta), tai jotain sinnepäin.

Osa valtauskontojen moraalista on kuitenkin vallanpitäjille sopivan moraalin pakottamista muulle kansalle, jota voimme nähdä niin islamilaisissa kuin kristityissäkin maissa selkeästi.

Tästä kaikesta seuraa, että on vaikea esittää mitään selkeää luonnehdintaa luonnon- ja uuspakanauskontojen etiikasta. Tyypillisimpiä uuspakanuuteen liittyviä kiistakapuloita on seksuaalisuus ja siihen liittyvä käyttäytyminen. Meillä ihmisillä ei ole mitään syytä noudattaa jonkin mielikuvitusolennon asettamia sääntöjä joita esimerkiksi Raamatussa kuvataan. Monet uuspakanat katsovat että kristityt haluavat vain hallita ihmisiä tukahduttamalla heidän luontaisia vaistojaan, ja hyppäävät sokeasti toiseen äärilaitaan.

Seksuaalisuudessakin kannattaa kuitenkin muistaa yllämainittu seikka, että perinteisten uskontojen säännöt ovat ihmisten itsensä keksimiä. Evoluutiopsykologian kannalta tarkasteltuna eri ihmiset noudattavat erilaisia seksuaalistrategioita - niitä on monia erilaisia (monogamiaa, polygamiaa, promiskuiteettia, jne.) ja luontainen ajautuminen strategiasta toiseen saattaa vaihdella suurestikin eri ihmisillä ja eri elämäntilanteissa. Myös seksuaalisuuden rajoittaminen on ihmiselle luontaista ja tämän tosiseikan hylkääminen on siten yhtä luonnotonta ja henkisiä ongelmia aiheuttavaa kuin mikä tahansa muukin ehdoton sääntö.

Tärkeintä tälläkin etiikan osa-alueella on se, että sitä tulee tarkastella muiden ihmisoikeuksien rinnalla - ihmisellä tulee olla oikeus oman ruumiinsa hallintaan. Etiikassa ja ihmisten asenteissakin voi vähitellen tapahtua kehitystä vapaampaan suuntaan. Toisaalta itse ei välttämättä kannata ottaa hetken mielijohteesta harkitsemattoman suurta askelta - muiden ihmisten todelliset asenteet kannattaa ottaa huomioon, ja kannattaa olla harkitsevainen myös oman tulevaisuutensa ja tunne-elämänsä kannalta.